Islantia ihmettelemässä

Meikäläisen elokuu vaihtui syyskuuksi tällä kertaa hieman erilaisissa merkeissä, piipahdin nimittäin Islannissa yhteispohjoismaisessa kosmetologitapaamisessa.

Islannin edustajat olivat kutsuneet muiden Pohjoismaiden kosmetologiyhdistysten puheenjohtajat ja hallituksen edustajat tapaamiseen pohtimaan yhdessä kosmetologian mahdollisuuksia ja haasteita Pohjoismaissa. Suomen Kosmetologien Yhdistyksen puheenjohtaja pyysi minut mukaansa aloittamaan yhteistyötä ja pyynnöstä otettuna lähdin matkaan.

Islanti

Islanti on jännä maa. Pienen pieni kivikasa meren keskellä. Hirvittävän korkeita puita ei kovinkaan paljon löydä. Korkeimmat puut on istutettuja, eivät luonnon omia luomuksia. Matala puusto on antanut aiheen hauskalle sanonnalle: Mikäli Islannissa eksyy metsään, auttaa että nousee seisomaan. Kuulin myös toisen, enemmän hitusen vaihtelevaan säähän liittyvän sanonnan: Mikäli Islannin sää ei miellytä, odota viisi minuuttia niin se ehtii vaihtua.

Koko maassa on noin 340 000 asukasta, joista pääkaupungin Reykjavikin hallintoalueella 200 000. Turisteja vuosittain kaksi miljoonaa. Turistirysä maasta tuli kuitenkin vasta muutama vuotta sitten. Kuulin hauskan tarinan siitä miten varsinkin amerikkalaisturistit ovat tiensä Islantiin löytäneet. Siitä ei montaa vuotta ole, kun eräs reipas nuori mies kävi Islannissa kuvaamassa musiikkivideonsa ja hullaannutti amerikkalaiset. Tai näin uskotaan. Puoli vuotta videon kuvaamisen jälkeen amerikkalaisten tulva saarelle alkoi. Tästä käytetään leikkisästi nimitystä Bieber-efekti. Valitettavasti islantilaiset eivät aivan täysin ole pysyneet turistimassojen mukana, sillä varsinkin hotelleista on huutava pula. Meillekin löytyi majoituspaikaksi hyvin vaatimaton hostelli. No, huoneessa oli leveä sänky, lämmin peitto ja oma wc & suihku. Ihan riittävää meikäläiselle.

Perjantaina ohjelmassa oli tutustuminen paikalliseen kosmetologikouluun. Islannissa on koulutettu kosmetologeja 30 vuotta ja kouluja on vain yksi. Mikäli en ihan väärin muista, on koulusta valmistunut tähän mennessä noin 508 kosmetologia. Summa kuulostaa pieneltä ja sitähän se tietysti onkin. Välillä tuntuu että Suomessa valmistuu sen verran kosmetologeja vuodessa. Islannin kosmetologikoulutus vaikutti todella tasokkaalta. Toisaalta, onhan siihen haettu oppia meiltä täältä Suomesta. Kun parasta kopioi, on lopputuloksen pakko olla hyvä.

Blue lagoon

Toinen perjantain tutustumiskohde oli Blue lagoon-niminen kylpylä. Tai ehkäpä kylpylä on nimityksenä hieman alakanttiin, kyseessä on enemmänkin pieni paratiisi maan päällä. Ok, kuten kaikki muukin Islannissa, myös Blue lagoonissa kaikki on todella kallista mutta harvemminpa siellä tulee piipahdettua, joten nyt tuli nautittua oikein kunnolla. Hintaan kuului pari naamiota, sekä levänaamio että heidän ihan ikioma silikanaamionsa. Tämä ihmeaine pumpataan maan uumenista kahden kilometrin syvyydestä ja tekee kaikkia ihmeitä kuten kirkastaa ja puhdistaa ja mitä näitä kaikkia nyt on. Katsoin kylpylän kaupasta tuota ihanuutta mukaani, mutta 100ml tuubilla oli hintaa noin 89€, eli aika paljon. Jätin sen hyllyyn. Onneksi toimittavat sitä myös Suomeen jos jossain kohtaa haluan sitä kuitenkin tilata.

Blue lagoonissa on myös oma terveyskylpylänsä ja siellä on tehty paljon hyvää työtä psoriasiksen hoidossa. Tutkimuksia on tehty paljon ja tulokset ovat olleet hyviä. Mikäänhän ei psoriasista poista mutta oireita voi helpottaa. Blue lagoonin vedellä on ollut hyviä vaikutuksia kaikenlaisten ihottumien hoidossa. Niin hyvää se on. Ja lämmintä. Paikoittain jopa niin lämmintä että teki mieli nousta vedestä ylös viilentymään ja hengittämään.

Tiesitkö, että Blue lagoonin altaassa on vettä yhdeksän miljoonaa litraa? Ja että se automaattisesti puhdistuu ja uudistuu neljänkymmenen tunnin aikana? Eli kun lilluin siellä vedessä, oli se neljäkymmentä tuntia aikaisemmin ollut vielä kahden kilometrin syvyydessä. Jos et tiennyt niin nyt tiedät.

Vaikka Blue lagoon onkin kallis ja ainakin joidenkin mielestä myös liian täynnä väkeä, suosittelen silti siellä käymistä mikäli mahdollisuus siunaantuu.

Keskustelua ja luonnonihmeitä

Lauantaina päivä alkoi keskustelutilaisuudella, jossa oli eri maiden yhdistysten edustajien lisäksi myös islantilaisia koulumaailman edustajia. Keskustelimme tovin kosmetologian eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä sekä pohdimme yhteistyön syventämistä.

Haasteet kaikissa maissa ovat aikalailla samat. Islantia lukuun ottamatta kaikissa muissa Pohjoismaissa kuka tahansa voi toimia kosmetologina ilman koulutusta tai minkäänlaista sertifiointia. Islannissa ammattinimike on suojattu ja valvottu. Myös palveluiden ja koulutuksen korkealuokkaisuuden ylläpitäminen mietityttää kaikissa Pohjoismaissa yhtä lailla. Innolla odotan mitä kaikkea nyt aloitettu yhteistyö ja solmitut kansainväliset suhteet tuovat tullessaan.

Ei lauantaina kuitenkaan koko päivää sisällä istuttu, vaan pääsimme myös tutustumaan Islannin upeaan luontoon. Ensimmäisenä kävimme paikalla, jossa Islannin kansankäräjät ovat kokoontuneet tyyliin tuhat vuotta sitten. Tapana oli, että kaikki kynnelle kykenevät tulivat paikalle. Lainsäätäjät olivat mäen rinteessä ja säätivät lakejaan ja langettivat tuomioitaan tavallisten tallaajien telttaillessa ja ryypätessä, anteeksi juhliessa, mäen alapuolella. Ja tätä kesti joka vuosi kaksi viikkoa. Kokoontumisen jälkeen kukin palasi omille mailleen. Tämä kokoontumispaikka on myös siitä jännä, että sen vieressä oleva näköalatasanne on Pohjois-Amerikan mannerlaatan itäisin paikka ja vastaavasti vieressä oleva rotkonreuna on Euraasian mannerlaatan läntisin kolkka. Siinä meikäläinen ja pari muuta turistia tihrusti eteenpäin ihan muina selfienottajina.

Käytiinhän me tietenkin geisireilläkin. Se suurin, joka ennen on suihkauttanut vesitolppansa kerran tunnissa, on viimeisen maanjäristyksen jälkeen hiljentynyt ja suihkii vain epäsäännöllisesti silloin tällöin. Jos silloinkaan. Hieman pienempi, monimutkaisen niminen tyyppi suihkii vettä noin kuuden minuutin välein. Ja onkin aika täsmällinen. Se on yksi suihkaus vettä kohti taivaita ja se oli siinä. Sitten odotellaan taas seuraavaa suihkausta. Mutta oli ne mahtava silti nähdä. Koulussa olen tietenkin niistä joskus lukenut mutta nyt on nähty myös livenä. Käytiin me tietysti lounaalla ja jäätelöllä ja vesiputoustakin katsomassa ennen paluuta Reykjavikiin.

Ensimmäisenä päivänä pitkä kylpeminen lämpimässä vedessä ja toisena runsas ulkoilma kyllä takasi mojovat yöunet molempina öinä.

Islanti on kaunis ja sympaattinen paikka, jossa voisi ehkä viettää hieman enemmänkin aikaa kuin vain tiukka-aikatauluisen kokousviikonlopun. Maan ainut huono puoli on sen jo aikaisemmin mainitsemani kalleus. Kun pieni lasagne ja lasi viiniä maksaa noin 34€, on se mielestäni ihan kivasta perusruuasta aika paljon. Silti, jos mahdollisuus suodaan niin kyllähän minä sinne lähden.