Cosmoprof Bologna

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tai no, ei se nyt niin kovin synkkä ollut. Eikä myrskyinen. Itse asiassa ei ollut edes yö vaan ihan normi maaliskuinen keskiviikkoaamu. Kahdeksan upeaa ja mieletöntä kauneuden ammattilaista kohtasi toisensa Helsinki-Vantaalla suuntana Italia. Minua hiukan jännitti, sillä olin menossa ensimmäistä kertaa Italiaan, ensimmäistä kertaa Bolognan ammattimessuille ja matkaseuralaiset olin tavannut tyyliin kerran tai kaksi. Jänskää. Mutta matkaan! 

Keskiviikkona oli matkapäivä. Lensimme Helsingistä Amsterdamiin ja vaihdoimme siellä runsaassa tunnissa konetta jatkaaksemme matkaa Milanoon, jonne saavuimme alkuillasta. Koska matkasta on kuitenkin tätä kirjoittaessa jo viikko, en yhtään muista mihin aikaan se oli mutta sovitaan vaikka että kuudelta. Tai seitsemältä. Tai jotain. Vuokrasimme auton ja lähdimme kohti majapaikkaa, joka sijaitsi, ööööö, Italiassa. Calderino oli paikan nimi. Asuimme ihastuttavassa B&B-majatalossa, jota piti ihastuttava italialainen pariskunta, joista kumpikaan ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia. Niinpä kuitenkin perille saavuimme kymmenen jälkeen illalla ja asetuimme pikkuhiljaa taloksi ja aloimme suunnitella seuraavien päivien messureissuja.

Torstai ja perjantai menivät sutjakkaasti messuilla. Bolognassa on keväisin Euroopan suurimmat ammattikosmetiikan messut, Cosmoprof Bologna. Ja suuret ne totisesti oli, Ai jestas. Hallia hallin perään, osastoa osaston jälkeen, toinen toistaan kiinnostavampia tuotteita ja sarjoja. Kunnes iski sokeus ja yliannostus. Niinkin paatunut kosmetiikkaihmettelijä kuin minä joutui muutaman hallikilometrin jälkeen myöntämään että ei jaksa. Välillä ajoimme Bolognasta takaisin Calderinoon syömään ja nukkumaan mutta perjantaina vietimme toisen päivän messuilla. Ja ihan yhtä sekaisin oli pää kun kohti majapaikkaa lähdimme. Ensi kerralla pitää varata kolme päivää niin ei tarvitse ihan niin pää kainalossa ja kolmantena jalkana juosta. 

Mitä kaikkea niihin pariin messupäivään sitten mahtui? Helv**in monta askelta. Harmittaa ettei ollut askelmittaria. Silmän kantamattomiin ihanaa kosmetiikkaa, mielenkiintoisia uutuuksia, kansainvälisiä menestystarinoita ja nousevia suomalaisia brändejä (Henualla oli oma osasto). Loputtomia jonoja ruokakojuille ja valkoista vehnäpullaa korvia myöden. 

Luonnonkosmetiikka oli isosti esillä ja todella luksukkaan oloisia merkkejä sekä tietysti sitä halvempaa kuttaperkkaa, joka vain halusi ratsastaa trendikkään luonnonkosmetiikan siivellä. Laitteita oli laidasta laitaan solariumeista kuntolaitteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Karvanpoistojuttuja oli runsaasti myös. Monta eri sokerimerkkiä ja jokunen vahakin siellä taisi olla. Injektiohoidot olivat yllättävän vähällä huomiolla, mikä on sinänsä hyvä sillä ei injektiot kosmetologille kuulukaan. Suutari pysykööt lestissään. Paljon oli sarjoja ympäri maailmaa luonnollisesti Koreasta ja Jenkeistä mutta omat osastonsa oli myös Espanjalla, Ranskalla, Saksalla, Puolalla, Turkilla ja monella monella muulla. Henkilökohtaisesti ilahduin suuresta Ruotsin osastosta. 

Ikävähkö puoli messuissa oli se, että todella harvat kojut myivät tuotteita. Paitsi halpahallissa (siis kynsiä ja kaikkea halvan näköistä). Toisaalta, luottokorttini ja tilini kiittävät syvään kumartaen ettei sen suurempaa ostosmahdollisuutta ollut. Sain kyllä silti tuhlattua hieman kun oikein räpsyttelin ripsiäni kojujen daameille ja suostuivat myymään joitakin tuotteita kokeiltavaksi. 

Osa osastoista oli todella suuria ja niihin oli panostettu todella paljon. En uskalla edes arvailla mitä parisataaneliöinen osasto on tuolla tullut maksamaan. Kaiken suuren ja kauniin vastapainona oli sitten tietenkin se jo mainittu halpa huttu, mitä sitäkin riitti oikeinkin paljon. Välillä sitä miettii että riittääkö sille kaikelle kamalle ostajia mutta ilmeisesti riittää kun niitä kerran tehdään. Itse tietenkin pyrin ostamaan vain tarpeeseen ja vain korkealuokkaisia ja eettisiä tuotteita. Pyrin. Tarkennuksena vielä. Pyrin. 

Ilahduttava ilmiö oli suuren suuri panostus miehiin. Enkä nyt tarkoita että siellä olisi ollut jotain vähäpukeisia misukoita kekkaloimassa vaan tuotteita oli todella paljon miehille. Parta on nyt tällä hetkellä näköjään se juttu, sillä erilaisia parranajoon ja -hoitoon suunnattuja tuotteita riitti runsauden pulaksi asti. Oli tietenkin ihan perusjuttuja mutta myös viskipulloksi naamioituja suihkugeelejä ja pesunesteitä ja hoitoöljyjä ja parranajovoiteita ja mitä näitä nyt on. ”Vähän” ehkä kliseistä mutta väliäkös sillä. Pääasia on että niitä löytyy vaikka en mikään partasuu olekaan.

Ja sitten ihan superisosti oli esillä sheetmaskit. Kangsanaamioita oli IHAN JOKA OSASTOLLA!! No okei, ei nyt ihan joka ikisellä osastolla mutta vähintään joka toisella. En suoraan sanottuna jaksanut niihin sen kummemmin tutustua, sillä niitä ei saanut ostaa ja olen enemmän perinteisen naamion ystävä. Mutta niitä siis joka tapauksessa oli siellä paljon. 

Vaikka paljon tulikin nähtyä, tuntuu että todella paljon jäi vielä näkemättä. Ainakin Kiinan ja Taiwanin omat hallit. Ensi kerralla sitten kun on yksi päivä enemmän aikaa koluta kaikkia paikkoja.

Perjantain messupäivän jälkeen suuntasimme viikonlopun majapaikkaamme Sirmioneen. Kertakaikkisen ihastuttava ja hurmaava paikka. Ehkäpä voisin joskus piipahtaa uudelleen. Lauantai meni Sirmionessa ja  sunnuntai Veronassa käppäillessä ja ”shoppaillessa”. ”” sen takia, että vaikka pari pientä kosmetiikkatuotetta tarttuikin mukaan, jäi suureellinen shoppailu silti aika vähiin. 

Olen matkustellut suht vähän enkä ole koskaan karsastanut niin sanottuja turistien suosimia paikkoja, olenhan turisti itsekin, mutta Veronassa sai pienoisen käsityksen siitä mitä hyvin runsas turistimäärä voi pahimmillaan tarkoittaa. Tungos oli nimittäin suht ikävää aina välillä. Eikä nyt ollut edes sesonki. Mutta kiva oli silti käydä.

Maanantaina lähdettiin ennen kukon kiekaisua ajamaan Milanoon ja kentälle, jotta olisimme ajoissa paikalla ja pääsisimme ajoissa kotiin. Suunniteltu saapuminen Helsinkiin ennen kuutta. Muistaakseni. Joku oli päättänyt toisin ja tiivistän puolille öin venyneen laskeutumisen vain toteamukseen että onpahan nyt tullut kierrettyä Amsterdamin kenttää paljon. Todella paljon. Mutta siellä on myös ihan kiva ravintolamaailma jos nälkä joskus siellä yllättää.

Mikä tästä matkasta teki erityisen oudon ja jännittävän? Minähän siis suorastaan inhoan ja kammoan uusia asioita ja vieraita ihmisiä. Ei uskoisi kun miettii mitä teen työkseni mutta näin se vain on. Uudet ja vieraat ihmiset ja asiat saavat oloni hyvin levottomaksi ja ahdistuneeksi. Päätinpä silti haastaa itseni ja lähteä matkaan oudossa seurassa. Sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Olen erittäin iloinen että näin tein. Opin paljon itsestäni ja löysin piirteitä joita en osannut arvata olevan edes olemassa. Suuri kiitos matkaseuralaisille, olitte ihan mahtavia!! Ja kuten taisin Italiassakin todeta, moikkamoimoimooooi!!!