Piskuinen vilkaisu menneeseen ja ehkä hieman tulevaankin

Enpä olisi uskonut kuusitoista vuotta sitten, kun kosmetologiksi päätin opiskella, mitä kaikkea sitä tulevaisuuteen oikein mahtuisikaan. Silloinen käsitykseni kosmetologin työstä käsitti lähinnä hoitolatyöt ja siihen päätin tähdätä. Koulun kestettyä kolme kuukautta, sain ensimmäisen alan työn kun pääsin tavaratalon kosmetiikkaosastolle töihin. En ollut edes tajunnut kuinka paljon siellä oli kosmetologeja töissä, tyyliin kaikki. Tosin eipä sen aikaisella asenteella sitä minään oikeana alan työnä pidetty, tätä asennetta viljelivät sekä jotkut opettajistani että opiskelukollegoistani. Vaan mitä väliä? Pääsin tutustumaan kosmetiikan maailmaan laajemmin kuin mitä yksikään muu työ- tai opiskelupaikka voisi koskaan tarjota.

Kaikenmoista kaunista

Parin vuoden jälkeen oli aika vaihtaa kaupunkia ja hankkia pientä täydennyskoulutusta meikkauksen puitteissa. Siitä on nyt kolmetoista vuotta ja sinä aikana olen päässyt todistamaan mihin kaikkialle kauneudenhoitoalan koulutus oikein kantaa. Olen ollut myyjänä maissa ja merillä (rakastan), työskennellyt kauneushoitolassa (rakastan), opettanut ehostusta sekä kosmetologi- että maskeeraajaopiskelijoille ja myös työssä jo toimiville kosmetologeille ja kampaajille (rakastan), toiminut tuotekouluttajana (rakastan), pitänyt ihonhoito- ja meikkiluentoja sekä kuluttajille että ammattilaisille (rakastan), arvioinut näyttötutkintoja (rakastan), meikannut tuttuja ja tuntemattomia juhliin ja kuvauksiin (rakastan), kirjoittanut kosmetiikka-aiheisia juttuja lehtiin ja nettiin (rakastan) sekä päässyt vaikuttamaan sekä Suomen Kosmetologien Yhdistyksen että The Professional Make Up Artists of Finland ry:n hallituksiin (mainitsinko jo että rakastan?). Melkoinen duunien kavalkadi alalla jossa monen käsityksen mukaan vain hieman supsutellaan puuteria..

Eräs entinen kollega kerran tokaisi minulle että minä nyt pääsen joka paikkaan kun puhun niin paljon ja hyvin. Jäin tokaisua pohtimaan ja jonkin ajan kuluttua tulin siihen tulokseen että tottahan hän puhui. No, hän tarkoitti asian toisin mutta totta on ettei kukaan ole minua kotoa tullut hakemaan vaan ihan itse olen työni hankkinut ja kontaktini solminut eikä niitä tuppisuuna naama nyrpeänä solmita. Hyvien kontaktien kautta olen päässyt toteuttamaan itseäni ja viemään kauneuden ja hyvinvoinnin sanomaa eteenpäin.

Onhan sinne toki pettymyksiäkin matkaan mahtunut. Puhetta kuulkaa riittää maailmaan ja minullekin on aikain saatossa luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Joskus on innostus ja sitä myötä pettymys ollut melkoinenkin mutta onneksi en ole lannistuvaa tyyppiä. Eräs rakkaimmista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni kysyi kerran että miten ihmeessä jaksan kerta toisensa jälkeen hyväksikäyttäjiä ja manipuloijia kun niitä näyttää alalla riittävän. Totesin jaksavani, sillä tiedän olevani hyvä siinä mitä teen ja rakastan alaani. Ei se sen kummempaa vaadi. Pienestä itsepäisyydestä ja minä vielä teille näytän-asenteesta toki on myös hyötyä.

Ammatillisia haaveita

Voisi kuvitella että kun tämän kaiken on jo tehnyt, ei olisi olemassa enää mitään mitä haluaisi saavuttaa. Vaan ei, unelmia minulla riittää. Haluan ainakin oman meikki- ja ihonhoitosarjan, korkealuokkaiseen kosmetiikkaan keskittyvän myymälän, kosmetologikoulun ja kauneuteen liittyvän tv-ohjelman. Näiden lisäksi haluan tehdä maailman parhaimman kauneuden- ja ihonhoitoon pääsääntöisesti keskittyvän blogin. Siis näiden muiden nyt tällä hetkellä paletillani olevien juttujen lisäksi, tietenkin. Että ei minulla sen kummempia toiveita ja haaveita ole, paitsi että ehkä viikkoon voisi yhden päivän lisätä.

Miksi kerron teille tämän kaiken?

Ehkäpä siksi, että haaveet on tehty toteutettaviksi, niin kliseinen ilmaisu kun sekin on.

Ehkäpä myös siksi, että vaikka tielle osuu monia jotka haluavat toisen ihmisen lannistaa (voi olla myös ”läheinen ystävä”, kuten olen todennut), ei saa antaa periksi vaan on luotettava itseensä. Niin kliseinen ilmaisu kun sekin on.

Ja ehkä myös siksi, että jos tämä kannustaa edes yhtä ihmistä jossakin miettimään vielä kerran jospa sittenkin uskaltaisi niin Ville on iloinen. Niin kliseinen ilmaisu kun sekin on.

Ennen kaikkea kuitenkin siksi, että jos sinun ystäväsi, kummilapsesi, serkkusi tai vaikka koirasi ulkoiluttaja puolellakaan sanalla tuo julki haaveensa jostakin, haluan että sinä olet se tyyppi joka tukee ja kannustaa ja tsemppaa toista toteuttamaan itseään ja haaveitaan. Niin kliseinen ilmaisu kun sekin on. Itselläni näitä kannustajia ei koskaan ole ollut tungokseksi saakka mutta sitäkin tärkeämpiä ovat ne vähäiset.

Mistä sinä haaveilet?